Laki, joka tekee tilaa pienreaktoreille: Suomi kirjoittaa atomioikeutensa uusiksi

Euroopan ydinlait kirjoitettiin katedraaleille: tuhansien megawattien uniikkireaktoreille, jotka luvitetaan vuosikymmenissä. Suomi kirjoittaa lakiaan juuri uusiksi elementtitaloille.

Maaliskuun uudistus. Uuden ydinenergialain esitys — eduskunnalle maaliskuussa — korvaa vuoden 1987 lain nollasta ajatellulla kehyksellä: laitoksen todelliseen riskiin suhteutetut vaatimukset saman mammuttikansion sijaan; sarjaluvituksen mahdollisuus — tyyppi hyväksytään kerran, sitten kappaleita rakennetaan toistaen; selkeytetyt toimivallat ministeriöiden, säteilyturvakeskus STUKin ja kuntien välillä, kestotavoitteineen joka vaiheelle.

Miksi se merkitsee SMR:lle. Pienreaktorien koko talous on toistossa: kymmenennen kappaleen pitää maksaa kymmenennen, ei ensimmäisen, verran. Steady Energyn pilotin ollessa jo rakenteilla Salmisaaressa ja kaupunkien jonottaessa kaukolämpöreaktoreita Suomi tarvitsi juuri oikeudellisen lenkin: ilman sarjaluvitusta SMR jää ikuiseksi prototyypiksi.

Poliittinen konteksti. Uudelleenkirjoitus etenee eduskunnassa lähes ilman vastustusta — atomilla on täällä Euroopan korkein kansansuosio, jota ylläpitävät pitkät talvet, toimittava OL3 ja rajantakaiset venäläiset, jotka antoivat ilmaista geopoliittista pedagogiikkaa.

Hiljainen vienti. Muiden pääkaupunkien valiokunnat tutkivat jo suomalaisesitystä: joka kirjoittaa ensimmäisen toimivan SMR-lain, kirjoittaa de facto eurooppalaisen standardin. Suomi, joka luvitti myös loppusijoituslaitos Onkalon ennen kaikkia muita, toistaa erikoisalaansa: institutionaalista tylsyyttä, josta tulee malli.

Pohjolan ydinpolitiikka, uutisvirrassa.