Aurinkokuntien kartta: minne Suomi asetti paneelinsa
Suurimman aurinkotehon kuntien lista — kuntamedian julkaisema — näyttää uuden buumin maantieteen: teolliset puistot asettuvat eteläisiin ja läntisiin kuntiin, joissa on tasaista maata ja asemat lähellä, ja mestarit vaihtuvat vuosittain, kun jokainen kymmenien megawattien hanke järjestää palkintopallin uusiksi. Kuntataloudelle paneelista tulee se, mitä turbiini oli vuosikymmen sitten: taivaalta putoavaa verotuloa.
EuroEnergyn toimitus · 1 min lukuaika · päivitetty 29.9.2026
Suomalaisessa fiskaalifederalismissa jokainen energiateknologia kirjoittaa oman voittajakarttansa. Nyt on auringon vuoro jakaa palkinnot.
Liikkuva lista. Kuntakohtainen tilasto — jota Kuntalehti seuraa intohimolla, jolla muut maat seuraavat jalkapalloa — kirjoittuu uusiksi käyttöönottojen tahdissa: yksi 50–100 megawatin puisto voi nostaa anonyymin kunnan kärkeen. Maantieteellinen kaava on selkeä: etelä ja länsi, missä säteily on suomalaisittain maksimissa, maa on tasaista ja halpaa ja Fingridin asemat lähellä.
Miksi kunnat kilpailevat. Tuulimallin perintö: kiinteistövero — energialaitosten kiinteistövero — virtaa kunnan kassaan. Muutaman tuhannen asukkaan maaseutukunnalle iso aurinkopuisto merkitsee näkyviä prosentteja tuloista ilman uusia rahoitettavia kouluja: mallikelpoinen veronmaksaja, joka ei metelöi eikä vaadi palveluja.
Hyväksynnän vaikutus. Sama verolaskenta selittää paikallisvastustuksen lähes täydellisen puuttumisen — muiden maiden draamojen käänteiskuvan. Maat ovat yksityisiä, vuokra neuvoteltu, vero jää kylään: hyötyketju on lyhyt ja näkyvä. Protestit ovat mallin vahvistava poikkeus.
Järjestelmämerkitys. Jakautuminen kymmeniin kuntiin merkitsee myös hajautettuja liityntöjä — ei yhtä solmua tukahduttavia megahankkeita — sekä paikallista poliittista luokkaa, jolla on suora intressi siirtymän onnistumiseen. Suomi rakentaa aurinkoaan kuten rakensi tuulensa: kuntien kirjanpitäjät paneelien puolella.
Aurinko maan kartalla, Suomi-sivulla.
Lisää uutisia
Kommentit
Kommentoi ensimmäisenä.